maanantai 20. maaliskuuta 2017

Ikääntyneille lisää matalankynnyksen ryhmiä



Ikääntyneiden liikuntaharrastuksella on suuri merkitys arjessa selviämisessä, mutta myös esimerkiksi tuki-ja liikuntaelin sairauksien sekä sydän- ja verisuonisairauksien hoitamisessa. Kaikilla ikääntyneillä ei ole rahallisesti mahdollista kustantaa itselleen ryhmäliikunta- tai kuntosalikorttia. Tästä syystä Tampereen kaupungin olisi tärkeä tarjota ikääntyneille avoimia matalankynnyksen ryhmiä ilmaiseksi. Kaupungin taloustilanne on tiukka, mutta ryhmien kustannukset ovat kokonaisuudessaan pienet verraten sen tuomiin hyötyihin kuten vähentyneisiin lääkärikäynteihin, tukitoimintojen tarpeen siirtymiseen myöhemmäksi sekä sosiaaliseen, fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin.

Itse ohjaan Nokialla tällaisia ilmaisia avoimia ryhmiä. Moni ryhmäläinen kertoo jumpan olevan yksi viikon odotetuimmista hetkistä. Ryhmäläisten kunto on kasvanut ja esimerkiksi selkäkipuihin on tullut apua. Tässä asiassa Tampereen pitäisi seurata Nokian esimerkkiä ja keskittyä ennaltaehkäisyyn vielä tehokkaammin.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Harrastustakuu lapsille ja nuorille




Vanhempien tuloilla ja koulutustasolla on merkittävä vaikutus lasten ja nuorten harrastuneisuuteen. Harrastusten kustannukset ovat viime vuosina nousseet Suomessa huomattavasti. Alueelliset erot harrastavissa lapsiperheissä ovat merkittävät. On todennäköistä, että sosioekonomisten eriäväisyyksien vuoksi lapsien vapaa-ajan toiminta ohjautuu erilailla. Tämä todennäköisesti vaikuttaa näiden lasten mahdollisuuksiin menestyä koulussa ja elämässä. 

Hakovirta ja Rantalaiho (2012) ovat selvittäneet haastattelututkimuksessa taloudellisen eriarvoisuuden vaikutuksia lasten arkeen. He havaitsivat, että varakkaamman lapsen vapaa-aika on aktiivista ja hänellä on paljon harrastuksia. Myös sosiaalisuus nousi keskeiseksi asiaksi varakkaan lapsen vapaa-ajassa, koska aikaa vietettiin harrastuksissa ja ystävien kanssa kahvilassa ja ostoksilla eli toiminnoissa, joihin vaaditaan rahaa.

Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee mahdollisuuden ainakin yhteen mieluisaan harrastukseen varallisuudesta riippumatta. Jääminen harrastusten ulkopuolelle niiden korkeiden kustannusten vuoksi lisää lasten ja nuorten hyvinvointierojen kasvua. Käytännön toimina me Tampereella voisimme tukea lapsille ja nuorille harrastusmahdollisuuksia tarjoavia tahoja esimerkiksi antamalla ilmaisia tai nykyistä edullisempia salivuoroja, jotta harrastusmaksuja saadaan alemmaksi. Lisäksi Tampereella tulisi lisätä harrastusseteleiden jakoa vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille, jotta he voisivat valita itse mieleisen harrastuksen. Tilanne Tampereella on sikäli hyvä, että koulujen kerhotoimintaan on panostettu ja koulut järjestävät ilmaisia HIP-kerhoja, mistä lapsi voi löytää itselleen mieleisen harrastuksen. Tarjontaa selatessa valinnanvaraa on niin tieteissä, taiteissa, kielissä kuin liikunnassakin. Tosin tarjonta vaihtelee koulukohtaisesti. Jos tarjonnasta ei löydykään mieleistä harrastusta, vähävaraisen perheen lapsi voi jäädä harrastuksen ulkopuolelle kokonaan ellei hän tässäkin kohtaa tyydy taas kerran siihen, mitä hänelle on tarjolla. Tässä kohtaa harrastustakuu tulisi esiin ja lapsi voisi päästä muiden ystäviensä kanssa esimerkiksi partioon tai jalkapallon, eikä jäisi ystäväjoukon ulkopuolelle.

Harrastusrikas ympäristö kehittää lapsen koulumenestykseen vaikuttavia tietoja ja taitoja, kuten sanavarastoa, argumentaation taitoja, sosiaalista ymmärrystä ja yleissivistystä. Tämän tulisi olla kaikkien lasten ja nuorten oikeus.